Suu kiinni!

Sampolla oli tässä hiljattain kausi, johon liittyi syömisongelmia. Siis sellaisia, että ruoka ei kiinnostanut, pää kääntyi kaikkialle muualle paitsi lusikan suuntaan, suuta ei avattu, lapsi huusi hysteerisenä jo syöttötuolin nähdessään ja niin edelleen. Jos joku vahingossa onnistui ujuttamaan sosetta muksun suuhun, se yleensä joko aivastettiin, päristettiin tai syljettiin ulos. Ennen kuin opin ottamaan rennosti, kokeilin tyypillisen tuoreen äidin tapaan kaikki mahdolliset viihdytys- ja huijauskeinot, joilla saisin lapsen syömään edes vähän enemmän. Meillä on ruokailuhetkinä mm.:

- laulettu miljoona kertaa joku hyvä biisi (eli Autolla ajetaan varovarovasti)
- annettu Sampon leikkiä kaikilla mahdollisilla leluilla, lusikoilla, kupeilla, kipoilla, serveteillä, kännykällä, kaukosäätimellä, kissan hännällä jne. jne.
- kiinnitetty huomio johonkin vilkkuvaan, välkkyvään tai ääntä pitävään
- katsottu telkkaria tai kuunneltu Youtubesta joku hyvä biisi (eli Autolla ajetaan varovarovasti)
- syöty omin sormin
- syöty pelkkiä herkkuruokia
- lisätty kaikkeen ruokaan soijamaitoa tai mangoa
- kutiteltu jalkapohjia
- heiluteltu harsoa kaikkien läsnäolijoiden voimin
- tarjottu joka toisella lusikallisella vettä (toimii parin lusikallisen ajan hätätoimenpiteenä)
- dipattu lusikallinen ruokaa nopeasti vesikuppiin ja sitten suuhun (tämä muuten toimii aina. Uskomatonta.)
- huijattu Sampoa avaamaan suu esim. lääkeruiskun, keksin, viinirypäleen, hammasharjan ja mikrofonin avulla
- houkuteltu Sampoa avaamaan suu samaan tahtiin syöttäjän kanssa. Syöttäjä pitää yleensä myös namnam-, mumsmums- ja maiskutusäänteitä. Huom! Tämä ei ole johtanut tuloksiin.

Popsi, popsi porkkanaa ja muuta mukavaa.

Nykyään Sampo syö ihan hyvin ilman kikkailuja. Jos näin ei käy, niin sitten se ei vaan syö ja seuraavalla ruoka-ajalla yritetään uudelleen. Mutta jotain on silti jäänyt tästä kaikesta häsläyksestä. Pääasiallinen syöttäjä, eli tässä tapauksessa meitsi, avaa edelleen uskollisesti suunsa aina kun ipanankin pitäisi, maiskuttaa pöljästi ja venyttelee naamaansa kummallisiin ilmeisiin. Tosi siistiä varsinkin julkisilla paikoilla... Tällä hetkellä meillä ei siis opetella sitä, että Sampo avaisi suunsa lusikan nähdessään, vaan sitä että äiti voisi joskus pitää omansa kiinni. Vielä ei ole raportoitu onnistumisia.

Siis mutsi sä näytät niiiiiin urpolta!

Keitä ne on ne hipsterit?

Hipsteri (engl. hipster) on slangisana, jota on 2000-luvulla käytetty väljästi kuvaamaan kaupunkilaista alakulttuuria, johon kuuluu indie-musiikin harrastus ja grungen tavoin työväenluokkainen pukeutuminen. Hipsterit lainaavat ja yhdistävät aiempien nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurien vaikutteita, usein ironisesti.
(Lähde: Wikipedia)

Meitsi on kuulkaas liittynyt Suurten Persoonien joukkoon - ainakin mikäli on uskominen kolmea tyylikästä teinityttöä. Jouduin viikko sitten käväisemään terveyskeskuksen iltapäivystyksessä korkean kuumeen ja kovien selkäkipujen vuoksi. Oireet osoittautuivat lopulta myyräkuumeesta johtuviksi - kyllä, mulla on taipumus sairastua toinen toistaan kummallisempiin tauteihin. Koska olin ihan oikeasti tosi kipeä, en paljon jaksanut välittää siitä, missä kuteissa lääkäriin menen. Pohdin, että lääkäriä tuskin kiinnostaa mitä mulla on päällä, ja matkan ajan järkyt kotivaatteet ei edes ulkovaatteiden alta näkyisi.

Verikokeen tuloksia odotellessa tuli kuitenkin aika kuuma, joten lampsin kotiin takki auki, huivi puolihuolimattomasti kaulan ympäri kiedottuna ja pipo vinossa. Sairaalan odotushuoneen peilistä katsoi vähän väsyneen näköinen kotiäiti. Viimeisissä liikennevaloissa, vähän ennen kotitaloa se sitten iski - nimittäin Vuitton-teinien tuomio. Asuani arvioitiin pitkillä katseilla päästä varpaisiin, sitten vähän tirskuttiin ja lopulta kuiskuteltiin kovaan ääneen, että "toi hipsterimuoti on kyllä niin järkyttävää." Hipsterimuoti; siis puurotahraiset kotihousut ja rumanvärinen t-paita yhdistettynä sinänsä asialliseen villakangastakkiin ja pipoon, joka näyttää siltä kuin olisin vetänyt kondomin päähän. Hämmentävää!

Olenkin jo pitkään miettinyt, keitä ne hipsterit oikein on. Sellaiseksi tunnustautuminen kun tuntuu olevan suurempi synti kuin Timo Soinin äänestäminen presidentinvaalissa. Ilmeisesti olen vain etsinyt malliesimerkkiä liian kaukaa. Olisi pitänyt jo aiemmin katsoa peiliin ja havaita, että se, minkä kuvittelin olevan vain rupsahtanut, ekat käteen osuneet vaatteet päälleen pukenut mutsi, onkin oikeesti tiedostava ja urbaani nuori aikuinen! Enää puuttuu fiksipyörä ja suuren persoonan suuret silmälasit. Äitiys on kyllä kumma juttu, ilman Sampoa kun olisi tällainen tyylillisen kokeilun huipentumakin jäänyt täysin saavuttamatta.