Käväisin lauantaina kampaajalla siistimässä karmeaan tilaan päässyttä kuontaloani. Vartin istuskelun jälkeen kampaamon lattia alkoi täyttyä parikymmentä senttiä pitkistä keskiruskeista hiustupsuista ja mun pää muuttui samalla varmaan kilon kevyemmäksi. En ollut tällaista radikaalia muutosta etukäteen suunnitellut, mutta viimeistään tällä viikolla hiustenpesun yhteydessä on käynyt selväksi, että se oli ehkä paras ideani ikinä. Äitiys + lyhyt tukka = toimiva ratkaisu. Tänäänkin suhasin tukkani minuutissa puhtaaksi, hypistelin sitä toisen minuutin ja annoin kuivua vartin - lopputuloksen kanssa kehtaisin lähteä vaikka isompiinkin pippaloihin. Ihan huippua! Aiemmin joka-aamuiseen tukkaoperaatioon sai helposti kulutettua tunnin ja senkin jälkeen hiustyylin virkaa toimitti hätäponnari.
Suosittelen siis kaikille tuoreille äideille kampaajakäyntiä. Vaikka pitkistä hiuksista ei huvittaisikaan luopua, tekee pelkkä hapsuisten latvojen siistiminen, uusi väri ja tukan föönaaminen muotoon (siis mitä, eikö kaikilla äideillä muka ole aikaa laittaa tukkaa joka aamu???) ihmeitä peilikuvalle. Puhumattakaan siitä, kuinka ihanaa on istahtaa pariksi tunniksi alas, saada päähierontaa ja hemmottelua, lukea lehti ihan rauhassa ilman yhtään kiljuvaa kakaraa tai kesken päiväunien heräävää vauvaa. Ai ai.
Raskaudenhan sanotaan muuttavan naisen hiuslaatua. Tällaisesta ei itseni kohdalla aiemmin ollut merkkejä, joten suhtauduin koko juttuun urbaanina legendana. Mutta. Mulla on ilmeisesti ollut tähän saakka liikaa hiusta päässä, koska nyt lyhentämisen yhteydessä tapahtui myös radikaali kihartuminen. Ennen aavistuksen verran taipuisa tukkani onkin yhtäkkiä sähäkän käkkärä. Sehän ei menoa haittaa, kiharat hiukset kun ovat olleet haavelistani kärjessä pienen ikuisuuden. Nyt mietin enää, saisinko esim. afron, jos tekaisisin tässä lähiaikoina toisen muksun..?! Siinä tapauksessa moista toimintaa voisi nimittäin melkein jo harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti