20.12.2011

Maailman kamalin joululaulu

Vähintään kerran vuodessa iskee sellainen parin viikon ajanjakso, jolloin vuorokausissa on auttamatta liian vähän tunteja, tehtävien asioiden lista kasvaa ja yleisin mieleen putkahtava ajatus on "mä en vaan selviä tästä." Meidän perheen tämän vuoden kaaosjakso osui muutenkin niin ihanan seesteiseen joulunalusaikaan. Kuluneiden viikkojen aikana on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

- Sampolle puhkesi yhdessä yössä neljä hammasta. Samalla sillä oli korvatulehdus molemmissa korvissa. Voitte vain kuvitella sitä itkun ja yöherätysten määrää. Tuttuun tapaansa se myös päätti kipeänä opetella uuden taidon ja osaa nyt seistä tukea vasten. Tai no, ei se aina osaa, mutta yrittää sitäkin sitkeämmin ja itkee tietysti aina kun ei onnistu.

- J:n keskimääräisen työpäivän pituus on ollut 10 tuntia, ellei enemmän. Tunnelma kotona ei ole ollut kovin katossa, kun kukaan ei ole nukkunut paria tuntia kauempaa ja sitten koko perheen yhteistä aikaa jää hyvällä tuurilla ehkä tunti illassa. Raivarit voi muuten saada tietyssä mielentilassa ihan mistä tahansa aiheesta. Havaittu on.

- Hurja remontti oli muutaman viikon ajan hiukan stressaavassa vaiheessa: talosta puuttui katto ja useampi metri seinää. En ole koskaan ollut näin onnellinen lumettomasta joulukuusta.

- Joululahjalista tuntui (ja tuntuu edelleen) loputtoman pitkältä. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä olin vielä päättänyt tehdä harvinaisen monta lahjaa itse. Mainittakoon, etten todellakaan ole omimmillani tällaisissa projekteissa.

- Kissallakin taitaa olla joulustressiä, ainakin päätellen siitä, millä tarmolla se terrorisoi kotia. Olen viikon aikana pessyt pari koneellista pissaisia vuodevaatteita, jynssännyt etikalla lätäköitä parkettilattialta ja heittänyt roskiin kolme kuolleeksi syötyä viherkasvia. Sampokin on saanut muutaman osuman avotassusta naamalle, tosin niistä ei voi syyttää kuin Sampoa itseään.

Kaiken tämän keskellä mulla alkoi viime viikolla soida päässä maailman kamalin joululaulu. En vaan voi käsittää, kuka haluaa vapaaehtoisesti kuunnella tällaista ADHD-biisiä silloin, kun elämä saattaa olla muutenkin vähän hektistä. Karseudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, se on myös ainoa joululaulu joka vuodesta toiseen junnaa viikkotolkulla mun päässä. Tällä kertaa ajattelin jakaa mielipahani myös täällä blogin puolella.

Siispä villiä melskettä, helinää helskettä ja letkeää joulun odotusta teille kaikille! Toivottavasti osaatte stressata vähän vähemmän kuin minä.


6 kommenttia:

  1. Samaa mieltä Nisse-polkasta!!

    VastaaPoista
  2. Haluan omistaa tämän juurikin teille: klikkaa mua!

    VastaaPoista
  3. Angst, mut tää siis: http://youtu.be/JzaCtKA3Yrw

    VastaaPoista
  4. Olin kommentoimassa, että Nisse-polkka on mustakin kamalin kaikista, mut sit vilkaisin ton sikermävideon...

    VastaaPoista
  5. Hups, olen pahoillani jos millään tavalla olen syypää tähän :D Mä muistelisin että pienenä tää joululaulu oli mun lemppari... Mutta nykyään se kyllä lähtee aika automaattisesti soimaan päässä juuri niinä kamalimpina kaaoshetkinä (kuten eilen illalla kun Kätevä Askartelija näpräsi joulukortteja kamalassa liimankäryssä ja sänky täynnä paperisilppua puolen yön aikaan). Eli ei kamalan positiivinen mielleyhtymä.

    VastaaPoista
  6. Puppe, olisin voinut elää ilman tätä musiikillista ilottelua... Ja ilmeisesti Silli ja Hanna myös!

    Anna, et kyllä tällä kertaa ollut! :D Nisse-polkka soi täällä Suomessa aika tiuhaan tahtiin mm. Jouluradio-kanavalla, jota kuuntelemalla jostain syystä koin tarpeelliseksi kiduttaa itseäni päivästä toiseen. Ah tätä eloa.

    VastaaPoista