23.11.2011

"Onhan teillä vakuutus?"

Meidän perhe kuuluu tuttavapiirissämme vähemmistöön, ainakin mitä tulee vauvan vakuuttamiseen. Sampoa ei ole vakuutettu ennen syntymää eikä vauva-aikana, mikä tuntuu nykyään olevan aika harvinaista. Tämä alkaa jo näkyä terveyskeskuksessakin, jossa vain harvoin on pikkulapsia jonottamassa lääkärin vastaanotolle neuvolan käytävää lukuun ottamatta.

Sampoa ei ole vakuutettu siksi, että mulla on periaatteita. Musta julkisen terveydenhuollon pitäisi toimia niin hyvin, ettei yksityisen tarvitsisi olla ainoa järkevä vaihtoehto. Palveluiden pitäisi siis julkisella puolella olla tarpeeksi halpoja tai täysin ilmaisia, laadukkaita, eikä jonotusajan tulisi olla aivan älytön. Erityislääkärille lähetteen saaminen ei saisi olla viiden vastaanottokäynnin takana ja lääkäriaika pitäisi saada varattua samalle päivälle sen sijaan että jo aamulla myydään ei oota. Tiedostan, etteivät nämä ehdot monilla terveysasemilla toteudu, mutta ajattelen myös, että eipä se systeemi siitä kehity jos kukaan ei sitä käytä. Tai anna siitä palautetta.

"Onhan teillä vakuutus?" -kysymykseen törmäsin ekan kerran silloin kun Sampon maitoallergia todettiin. Erityiskorvikkeet, rasvat ja lääkärikulut tulisivat kuulemma tosi kalliiksi ja kirosin jo mielessäni kaikki periaatteeni alimpaan helvettiin. Sitten ne laskut kolahtivat postiluukusta. Allergiasairaalassa käynnistä veloitettiin parikymppiä ja Kelan vaatimasta lääkärintodistuksesta reilu kymppi. Kallista? Ei mun mielestä. Maitoallergisen korvikehan tietty maksaa ihan tuhottomasti jos sitä ostaa ilman reseptiä, mutta laskeskelin pikaisesti, että Kela-korvauksen jälkeen se tulee jopa halvemmaksi kuin Tuttelin juottaminen. Reseptillä määrätyistä perusrasvoistakin korvataan 42 %, joten puolen vuoden rasvat ovat tulleet maksamaan alle 60 euroa. Jotenkin musta tuntuu, että vakuutusmaksuja olisin saanut maksaa tähän mennessä aika paljon enemmän.


Ooo, sikakallista rasvaa..!

Aika usein saan osakseni myös vienoja hymyjä ja kaikkitietäviä katseita, kun vastaan vakutuuskyselyihin, että me ei (mun) periaatteesta käytetä yksityisiä terveydenhuoltopalveluja. Avoimesti ääneen ihmettelevät toteavat sen jälkeen, että yksityisellä käyminen on niin helppoa kun ei tarvitse jonottaa. Eihän pienen lapsen kanssa terveyskeskuksessa odottelu tietysti mitään herkkua ole, mutta ehkä silti ihan perusteltua. Oman vuoron odottamisen taito on varmaan ihan hyvä ominaisuus ihmisessä? Miksi kaiken edes pitäisi tapahtua juuri silloin kuin itselle parhaiten sopii? Ja kyllä siellä julkisella puolellakin lääkäriin pääsee tarvittaessa nopeasti - me ollaan Sampon kanssa ohitettu Lastenklinikan viikonloppupäivystyksessä koko jono, kun Sampo vaikutti oireiden perusteella tosi kipeältä. Hälytys oli onneksi väärä, mutta hoito supertehokasta.

Toisaalta me taidetaan asua julkisen terveydenhuollon kannalta parhaalla mahdollisella paikalla. Terveysasema on kävelymatkan päässä ja Lastenklinikka, jonne Helsingissä on keskitetty lasten ja nuorten ilta- ja viikonloppupäivystys, vielä lähempänä. Maitoallergiaa hoidetaan Iho- ja allergiasairaalassa, jonne myös pääsee nopeasti kävellen (ja kohta meidän oven takana varmaan vaanii lauma stalkkereita kun paljastelen kotimme sijaintia näin radikaalisti). Ravitsemusterapiaa Sampo saa suoraan terveyskeskuksen kautta aina tarvittaessa. Lähetteistä ei ole tarvinnut tapella, koska lähetteen kirjoittaneella terveyskeskuslääkärillä oli itsellä maitoallergisia lapsia ja oireet tuoreessa muistissa.


Voi kun siihen rasvaamiseen suhtauduttaisiin joskus yhtä suurella mielenkiinnolla kuin purkkeihin.

Ehkä meillä siis on vain käynyt hyvä tuuri, ja asuinpaikkakin on osaltaan avittanut. Voi olla, että toisenlaisiakin kokemuksia ilmenee kunhan Hurja Remontti joskus valmistuu ja muutamme pois Helsingistä. Vauvavakuutus saattaa olla kova juttu siinä vaiheessa, kun perjantai-iltana ajelee kuumeisen lapsen kanssa 45 kilometrin päähän viikonloppupäivystykseen, tai kun oma terveyskeskus arkena ilmoittaa, ettei aikoja ole. Toisaalta on lähimmälle yksityiselle lääkärillekin matkaa 30 kilometriä ja koska meillä on vain yksi auto, joka on päivät J-miehen käytössä, saisin tukea julkista liikennettä matkallani yksityiselle terveysasemalle. Kuinka hölmöä se sitten olisi?

Koska mulla on jotain tilastollisia pakkomielteitä, niin voisin vaikka jonain päivänä laskeskella täällä bloginkin puolella Samposta aiheutuneita sairaskuluja ja vertailla samalla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamia korvausehtoja. Niissä vakuutuksissakin kun taitaa olla melkoisia eroja - kuulemani mukaan moni vanhempi on pettynyt pahasti ostaessaan ensimmäisen tarjotun sen kummemmin ehtoihin tutustumatta.
 
Millaisia vakuutuskokemuksia muilla on? Entä onko täällä muita periaateurpoja, jotka ovat jättäneet vauvavakuutukset kokonaan ottamatta?

11 kommenttia:

  1. Törmäsinpä blogiisi, kun tämä postaus oli blogilistan etusivulla. Herätti kyllä ajatuksia, olen aina ollu tosi huono vakuutuksien kanssa, ei ole itsellänikään vakuutusta, eikä kummallakaan koiralla. Mies on vakuuttanut automme ja talomme, siinä on minusta ollut ihan tarpeeksi rahareikää meillä.

    On kyllä tullut hoitokulutkin halvemmaksi, koiria olen 8v aikana käyttänyt (pl. rokotukset) eläinlääkärissä n. 250 euron edessä, itseäni 10v sisällä alle 100e edestä...

    Jotenkin sitä vaan iskee syyllinen ajatus heti kun edes KEHTAA miettiä, ettei vakuuttaisi pientä lastaan. Ehkä tämäkin on ympäristön aiheuttamaa ajattelua, kun Täydelliset Äidit juoksevat tuomitsemaan, että eikö lapsesi merkitse mitään kun et vakuuta. Eihän se vakuutuksen puute (tai olemassaolokaan) liity millään tapaa siihen hoitaako sitä lasta lääkäriin vai ei kun tarve tulee.

    Tällä hetkellä kuitenkin vakuutuksieni puutteessa olen laskenut olevani sen verran reilusti plussan puolella, että vaikka lapselle joku isompi vaiva tulisikin ja postiluukusta tipahtaisi tonninkin lasku, en jäisi siinä miinukselle.

    Todellakin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, onpa tässä itsellä vielä 1-3 viikkoa aikaa miettiä ennen kuin esikoinen syntyy, että mihinkähän omat periaatteet laskeutuvat tässä asiassa.

    VastaaPoista
  2. Aika hakoteillä ollaan jos vakuutuksia ostetaan vain sen takia että päästään yksityiselle(tai jätetään ostamatta samasta syystä).

    Eiköhän sen vakuutuksen ole tarkoitus turvata lapsen tai aikuisen terveys ja mahdolliset yllättävät onnettomuudet. Nykypäivänä kun ei voi koskaan olla varma edes omasta työpaikastaan tai lainojen koroista... tai yhtään mistään. Se on ikävä sitten huomata että tarttis päästä nopeasti vaikkapa leikkaukseen ja jonot on käsittämättömän pitkät.

    Ja ymmärrän myös periaatteesi että julkisen terveydenhuollon pitäisi olla jouhevaa. Toki sekin on mahdollista mutta ei tämän hetkisessä tilanteessa. Hoitajat ja lääkärit ajautuvat enemmän yksityiselle puolella ja julkisella puolella sitten kärsitään henkilökuntavajeesta. Palkkauksella tämäkin asia korjataan mutta sen jälkeen se julkinen terveydenhuolto ei enään olekkaan niin edullista.

    VastaaPoista
  3. Meillä on pojalla vakuutus, mutta taistelen koko ajan itseni kanssa, että pitäisikö se lopettaa. Silloin, kun olin raskaana keskustelimme poikaystäväni kanssa siitä otammeko vakuutuksen vai emme. Itselläni ei ole ollut vakuutusta ja 19 vuoden aikana ei ole sille tarvetta ollutkaan, vaikka allergioita on paljon astman lisäksi. Poikaystävän perheessä kaikilla neljällä lapsella on vakuutus, joten poikaystävä on tietenkin sitä mieltä, että se on tarpeellinen. Poikaystävälläni on ollut kaksi polvileikkausta ja hänen äitinsä mukaan ne kaksi leikkausta olisi olleet niin kalliita ilman vakuutuksia, että vakuutus maksoi tavallaan itsensä takaisin.Tämä oli syy, jolla minunkin mieli kääntyi vakuutuksen puolelle.

    Koko ajan kuitenkin mietin, että meneekö rahat ihan hukkaan. Vakuutukset on kalliita, eikä ole kivaa laittaa rahaa ilmaan. Äitilläni oli joku leikkaus tasapainohermoon jonnekin päähän, eikä maksua tullut kuin päivämaksut lepoajasta sairaalassa. Eikä ollut vakuutuksia. Tyhmänä olen koko ajan ajatellut, että kaikki sairaala jutut on ihan kalliita, mutta poikaystävän leikkaus oliki kallis, koska se oli tehty yksityisellä.

    Jos pojalle jotain sattuis, menisin kuitenkin yleiselle puolelle, joten vakuutus taitaa olla ihan turha. Voihan sitä yksityiselle sitten vähän tuhlata, jos oikein kiirus on.

    Tuli hirveän sekainen teksti, mutta kirjoittaessani taisinkin päättää, että meiltä lähtee vakuutus.. Kiitos tästä postauksesta, oli apua miettimisessä. :)

    VastaaPoista
  4. Tämä asia puhututtaa kyllä meilläkin. Me otettiin pojalle vakuutus jo mun raskausaikana - lähipiiristä tuli vakuutuskiitosta korvakierteiden ja allergiajuttujen takia. Myöhemmin olen tullut ajatelleeksi myös sitä, jos olisi syntynyt keskonen. Olisiko ilman vakuutusta oltu sitten pulassa? Mullakin oli kyllä sun kuvaamia periaatteita, mutta kai ne sitten esikoista odottaessa jotenkin unohtui.

    Nyt ollaan kuitenkin mietitty vakuutuksen lopettamista tai edes vaihtamista pelkkään tapaturmavakuutukseen. Ollaan muutenkin vaihtamassa vakuutusyhtiötä kaikkien vakuutusten osalta, enkä tiedä saisiko yhden korvatulehduksen sairastanut lapsi enää edes kovin kattavaa vakuutusta.. Tämä nykyinen vakuutus ei tähän mennessä ole ollut välttämätön, vaikka korvauksilla onkin omavastuun jälkeen "tienattu" noin 150e. Satasen omavastuun lisäksi on siis mennyt tuo summa pojan rasvoihin, kolmeen yksityiseen lääkärikäyntiin ja siihen korvatulehdukseen. Vakuutusmaksu oli ensimmäiseltä vuodelta edullinen, mutta nyt jo sen verran kirpaiseva, ettei se tällä sairastamistahdilla kannata. Toisaalta voisi ehkä pitää vakuutuksen päivähoidon aloittamiseen asti, siinä kymmenennen korvatulehduksen tienoilla ehkä taas kaipaisi jonottamattomuutta...

    TOISAALTA, on hassu ajatus että siellä yksityiselläkään ei voisi käydä ilman vakuutusta. Kun summaa vakuutusmaksut ja omavastuun, saa kalliillakin lääkärillä käydä vuoden aikana aika monta kertaa. Ja tosiaan julkisen terveydenhuollon PITÄISI pystyä hoitamaan meidät kaikki, kohtuuajassa ja kohtuuhalvalla. Allergia-asioissa mekin on oltu ihan julkisen hoidon piirissä, eikä muistaakseni mikään ole maksanut mitään (paitsi ilmeisesti se allergialausunto), ilmainen ravintoterapiakin näin "pienessä" asiassa tuntuu kaupungin palveluna lähes luksukselta.

    Meilläkin muuten rasvaillaan Minidermillä :) Yleensä koko kämppä, kun pieni rasvattu salama juoksee ympäriinsä!

    VastaaPoista
  5. Meillä on vakuutus (niinkuin jo tiesitkin), ja se on otettu jo raskausaikana. Olisimme luultavasti ottaneet sen joka tapauksessa, mutta nyt se on lahja isovanhemmilta, jotka sitä myös maksavat. Eli rahaa ajatellen olisi ollut tyhmää jättää ottamatta.

    Vakuutuksesta huolimatta vien poikaa yleensä terveyskeskukseen ja kun hoitaja toteaa lääkärin tarpeen, mutta aikoja ei ole, saamme maksusitoumuksen yksityiselle (joka täällä maalla on tosiaan kaukana Mehiläisen osalta, muuten paikkakunnalta kyllä löytyy ihan omakin yksityinen terveysasema erikoislääkäreineen). Eli ihan mieluusti käytän julkisia palveluita myös.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, etten halua kovia odotus- ja jonotusaikoja itsellenikään (mutta koska en enää itse vakuutusta saisikaan, siihen on vain tyydyttävä). Itse olen jonottanut julkisella puolella polvileikkaukseen 10 kuukautta ja vastaavanlaisia ovat olleet muutkin tuttujen toimenpiteet. Kalliiksihan tuo ei julkisella puolella tullut, mutta odotusaika teki sekä kipeää että tuotti vaivaa, josta kärsin vuosien jälkeen edelleen. Ja tuota en sitten lapselleni haluaisikaan, periaatteista viis.

    Ja jos yksikin operaatio tulee, vakuutus on sikäli "maksanut itse itsensä". Ja jos ei tule, sehän on vain hienoa.

    VastaaPoista
  6. Tämähän olikin odotettua kuumempi aihe! Ihan pakko vielä yleisesti lisätä, että en millään tavalla kritisoi vakuutuksia tai ole niitä vastaan, vaan lähinnä ihmettelen syitä, joilla varsinkin lasten vakuutuksia nykyisin otetaan ja perustellaan. Se ei nyt ihan tuosta bloggauksesta käynyt ilmi kun sitä näin jälkeenpäin lueskelin. Toivottavasti tuleva jättikommentti avaa ajatuksiani vähän lisää.

    setsu, mä olen myös aika huono vakuuttamaan yhtään mitään - koti- ja autovakuutukset meillä on kunnossa, samoin matkavakuutukset matkalle lähtiessä ja siihen se sitten jääkin. Tämä juontaa varmaan juurensa siitä, että haluan uskoa joskus aika sokeastikin ihanneyhteiskuntaani ja luottaa siihen, että hädän tullen ne palvelut, jotka on luvattu, myös turvataan. Olen myös huomannut tuon, että kun vakuutuksia ei ole, ovat kulut muutenkin aika pienet - meilläkään ei paljon lääkärissä "turhaan" käydä. Paitsi vauvan kanssa muutamaan otteeseen, kun hysteerinen äiti innostuu lukemaan jotain netin terveyskirjastoa...

    Olen myös täysin samaa mieltä tuosta, ettei vakuutus liity siihen, huolehtiiko lapsensa hoidosta, vai ei. Ja kuten ONIA myöhemmin kirjoitti, voihan sitä yksityistä puoltakin tarpeen tullen käyttää, vaikkei vakuutusta olisikaan. Meilläkin säästetään rahaa mieluummin pahan päivän varalle ja käytetään sitten tarvittaessa niitä säästöjä lääkärikuluihin, jos jokin sellainen vaiva ilmenee. Tähän mennessä ainakin vakuutusmaksut olisivat tulleet huomattavasti kalliimmaksi - toki lapsi on vielä tosi pieni. Toivottavasti en siis kadu näitä periaatteellisia päätöksiäni joskus tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  7. Niko, olen toki samaa mieltä siitä, että sairaskuluvakuutuksessa puhutaan ensisijaisesti jostain muusta kuin lääkäriaseman valinnasta julkisen ja yksityisen väliltä. En kuitenkaan olisi niin varma, että suurin osa vanhemmista ottaa vauvavakuutuksia nimenomaan varautuakseen johonkin isompaan onnettomuuteen, sairauteen tms. Mun tuntuman mukaan vauvavakuutus otetaan useimmiten nimenomaan korvatulehduskierteitä, antibioottikuureja, allergioita ym. tavallisimpia vaivoja varten. Eli siis siksi, että voitaisiin valita terveyskeskusruuhkan sijaan yksityinen, nopeampi ja vaivattomampi lääkärikäynti. Toki plussana tulee turva myös isompien sairaalakulujen varalta, mutta se ei kuitenkaan läheskään aina taida olla ensisijainen pienen lapsen vakuuttamisen syy. Tästä hyvänä esimerkkinä eräs tuttavani, joka sanoi, että heidän perheensä hakeutuisi todennäköisesti julkisen puolen kautta hoitoon, jos lapsilla olisi jokin vakavampi sairaus tai esim. leikkauksen tarve. Siis siitä huolimatta, että heillä on vakuutukset kunnossa. Vakuutuksen tarkoitus onkin siis vain helpottaa arkea. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos näin haluaa toimia.

    Julkisen terveydenhuollon toimivuuden kohennus taas vaatii varmasti aika paljon enemmän tietämystä ja osaamista kuin mitä mulla on. Maalaisjärjelläni olen silti pähkäillyt, että jos suuntaan rahani yksityiselle puolelle sekä noissa perusterveydenhuoltoasioissa, että sitten isommissa operaatioissa, on sanomattakin selvää, ettei ainakaan julkinen puoli siitä hyödy. Eli siispä käytän, ja myös maksan siitä, mitä haluan tukea. Sehän ei tietenkään estä mua ottamasta vakuutusta - korvaahan vakuutus niitä julkisen puolen hoitokulujakin. Toisaalta, koska Suomessa on myös mahtava hoitokattojärjestelmä, niin kai ne vakuutusmaksut tulisi silti kalliimmaksi, jos ei yksityisiä palveluita edes käyttäisi. Henkilöstövajeen ja palkkausten osalta jaan mielipiteesi, ja siksi juuri mielelläni jätänkin omat roposeni viemättä sille yksityiselle lääkärille. Tietenkään vastuu siitä, että julkinen terveydenhuolto olisi toimiva, ei saa, eikä voikaan jäädä yksittäisten ihmisten harteille. Terveydenhuollon rahoittamisen suhteen pitäisi tapahtua muutoksia myös valtion ja kuntien taholta, mutta ne jäävät sitten jo tämän vakuutuskeskustelun ulkopuolelle.

    Ja pakko on vielä tunnustaa, että kyllä mua vähän hirvittää sellainen tulevaisuus, jossa vakuutus on asianmukaiseen hoitoon pääsyn edellytys. Viittaan siis tällaiseen yhdysvaltalaiseen malliin, jossa terveydenhuoltoon menee järjetön määrä rahaa sekä yksityiseltä ihmiseltä & yrityksiltä vakuutuksien muodossa, mutta myös valtiolta, ja silti hoitoonpääsy on hankalaa. Toki jo pelkkä USA:n vakuutussysteemi kaikkine sääntelyineen ja rajoituksineen on täysin erityislaatuinen, eikä sikäli verrattavissa esim. Suomeen. Mutta siis tämä ajatus, että vakuutus pitäisi olla, jotta saat hyvää hoitoa riittävän nopeasti? Ei innosta, enkä halua uskoa että asiat Suomessa olisivat niin.

    VastaaPoista
  8. Satu, eipä kestä, vaikka ei mun tarkoitus tässä ollutkaan mikään "Lopettakaa lastenne vakuuttaminen!" -manifesti. :) Taidan nyt vähän toistaa itseäni, mutta musta itse kunkin olisi tosiaan hyvä miettiä, miksi minkäkin asian vakuuttaa, ja onko se vakuutus todella niin välttämätön kuin minä sitä helposti tulee pidettyä.

    ONIA, musta sunkin tekstissä tiivistyy hyvin juuri se, kuinka vauvavakuutus usein otetaan muista syistä kuin sen varsinaisen terveyden vakuuttamiseksi. Ja aiheen vierestä vielä tähän rasvaamisjuttuun, niin voi luoja miten hankalaa se voikaan olla..! Sampo ei vielä juokse tai edes kävele, mutta rasvaa tuntuu silti olevan kaikkialla muualla paitsi siinä lapsessa. Voisin vaikka maksaa siitä, että joku rasvaisi sen aamuin illoin mun puolesta.

    kirsimilla, mun piti kommentoida aiemmin jo, että mun tuttavapiirissä ei ole ketään, jolla olisi suurempaa valittamista julkisella puolella tehdyistä toimenpiteistä tai niihin jonottamisesta. Mutta sen teho taisi vähän haihtua tämän sun kommentin myötä... Voi olla, että suhtautuminen vakuutuksiin muuttuisi mullakin vastaavan kokemuksen jälkeen, niin omakohtaisesti kuin lapsenkin osalta.

    Mä en kuitenkaan tiedä, kuinka paljon nämä isojen operaatioiden ym. jonottelut koskettaa lapsia, varsinkaan ihan pieniä? Oon jotenkin siinä käsityksessä, että Suomessa lasten erikoissairaanhoito on ihan hyvällä tolalla? Ja sitten kun ne vakuutusmaksut on niin hurjia, niin mietityttää myös, että tulisiko halvemmaksi ihan vain säästää rahaa ja sitten tarpeen tullen kuluttaa säästönsä yksityiseen lääkärikäyntiin kalliiden, toistuvien vakuutusmaksujen sijaan. Olisin siis itse vähän kuin oma sairaskassani. Kun sitä vakuutusta ei tosiaan juuri muuhun tarvittaisi kuin näiden isojen tapaturmien ym. suojaksi.

    Samponkin kohdalla ollaan muuten juteltu J:n kanssa, että vakuutusasiaa mietitään uusiksi vähän harrastustenkin myötä. Eli jos muksu valkkaa jonkun riskialttiin harrastuksen (eli päättää alkaa vaikka tanssijaksi), voi laaja sairaskuluvakuutus ollakin tarpeen.

    VastaaPoista
  9. Aikamoinen aihe tosiaan - ja näitähän riittää. Tänään esimerkiksi tein päätöstä siitä, annetaanko Paavolle influessarokotus vai ei. Ja mehän ollaan tässä vanhemmuudessa vielä ihan alkusuoralla.

    Vakuutuksia on monenlaisia ja niiden ehdotkin on moninaiset. Meillä vakuutus maksaa muutaman satasen vuodessa ja hinta tippuu lapsen vanhetessa. Ja on voimassa 20 ikävuoteen asti kattaen mahdolliset hammasremontit sun muut. Edullinen hinta selittyy mun "intohimolla" kilpailuttaa kaikki ja keskittämisalennus olikin tässä tapauksessa aikamoinen. Ja vaikka ei meilläkään vakuuteta kuin pakollinen, tulee niitä maksuja omakotitalosta, autosta, moottoripyörästä ja yrittäjän pakollisista vakuutuksista riittävä määrä.

    Olenkin miettinyt, että vaikka pientä lasta tuskin voidaan jonotuttaa 10 kuukautta, 16-vuotiasta jässikkää jo voidaan.

    Tämä vakuutussysteemi tosiaan on hyvin amerikkalainen tapa turvata hoidon laatu. Ja vaikka kuinka haluankin vastustaa tällaista kehitystä (Mehiläisen lailliset veronkierrot ei paljon tässä omantunnon taistelussa auta), kyyninen minäni nostaa päätään ja muistuttaa siitä, että terveyskeskusta pyöritetään täällä nykyisin vuokravoimin sillä seurauksella, että aikoja ei ole ja jos on niin onnekas, että lääkäriajan saa, saa ilokseen kohdata aina uuden lääkärin. Mutta koska me ei olla päästy edes tähän vaiheeseen, vaan ollaan saatu lähete Mehiläiseen kaupungin maksamana, olen iloinnut siitä mukavasta lastenlääkäristä, joka muistaa Paavon sairasteluhistorian ja suoraan tarttuu toimeen ja lohduttelee hermostunutta äitiäkin siinä samalla.

    Tulipa pitkä kommentti. Herättää ajatuksia tosiaan.

    Mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa uskon olevan monta oikeaa ratkaisua ja kukin valitsee niistä omansa.

    VastaaPoista
  10. Me ennen ipanoita ja Helsingissä asuessa haluttiin tehä asiat mahd. helpoiksi ja otettiin vakuuutukset. Mutta kas, tenavat ne ei sairastele juuri koskaan, ja tänne kehyskuntaan muutettuamme on huomattu, että paikalliselle terveyasemalle saa ajan milloin vaan. Omalekurikin on oikeesti asiallinen heebo, jota jopa kiinnostaa potilaiden asiat. Terveyskeskus on lähempänä kuin yksikään yksityinen, joten mitään syytä yksityiselle kiikuttamiseen ei ole.
    Että turhalta tuntuvat vakuutukset tällä hetkellä ainaskin meillä... :)

    VastaaPoista
  11. mulla olis ollu toi periaate, mutta periaatteet lapsen kustannuksella ei oo mun periaatteiden mukaisia... ei sillä että tuossa ajatuksessa tai sen toteuttamisessa tuolla sun tavalla olis mitään vikaa, mutta täällä periferiassa missä kahden tunnin tk jonotuksen jälkeen, mikäli on heti 8 ollu puhelinjonossa sen 30 min vähintään, pääseee sairaanhoitajalle joka kurkkaa kovasti kuumeisen lasen korvat siksi että niitä on me itse mietitty, eikä löydä mitään ja lähettää kotiin ottamaan samaa lääkettä jolla kerrottiin olevan tasan nolla vaikutus neidin kuumeeseen... no sitten yksi ilta laskemattoman kuumeen kanssa taistellessa oli kyllä myönnettävä että vakuutus ja yksityinen on täällä aika in, ja periaatteesta koitetaan sitten auttaa asiaa toisin keinoin tuolla poliittisella puolella...

    VastaaPoista