Olemme palanneet Gran Canarian auringosta virkistyneinä, ruskettuneina (toiset enemmän ja toiset vähemmän) ja useamman yön univeloilla höystettyinä. Loma sujui hyvin, joskaan varsinaisesta rentoutumisesta ei voi puhua kun matkassa oli mukana kaksitoista henkeä, joista neljä edusti ikävuosia 1-5.
Sampo oli kesämaassa kuin kotonaan. Espanjalaiset - ja vähän myös saksalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, suomalaiset jne. - naikkoset saivat osansa nuoren hurmurin keimailuista, rantaelämä oli kivaa, kaupungilla kiertely oli kivaa, hotellilla hengailu oli kivaa, serkkujen, tätien, mummin ja vaarin seura oli kivaa ja oikeastaan ihan kaikki oli kivaa. Paitsi öisin nukkuminen, mistä siis tämä valtaisa univelka, jota ei vieläkään ole päästy paikkaamaan.
Huonojen öiden ohella vastoinkäymisiin voisi liittää lapseen loman puolivälissä iskeneen räkätaudin, joka teki mm. paluulennosta melko tuskastuttavan. Jatkuvan kitinän lisäksi lennolla päästettiin yhdet pissat äidin syliin ja heti perään isin gin tonic potkaistiin näyttävästi nurin. Mainittakoon, että tässä vaiheessa lentoa oli jäljellä vielä viisi tuntia. Matkakohde ei myöskään ollut otollisin mahdollinen lapsiperheelle - portaita oli helvetisti ja joka paikkaan piti kävellä parin vuoren yli, ali tai ympäri. Suosittelen siis kaikkia Puerto Ricoon matkaavia pienten lasten vanhempia pakkaamaan mukaan kantorepun, -liinan tai muun vastaavan välineen! Meidän Manduca osoittautui käteväksi myös lentokentällä (vaikka ne matkarattaat olisikin saanut laittaa koneeseen vasta lähtöportilla).
Ehdottomasti parasta lomassa oli se, ettei lapsen kitinä, kiukuttelu tai läsnäolo ylipäätään tuntunut olevan missään haitaksi. Lapsiperheisiin suhtauduttiin lämpimästi, muksut saivat osakseen suurta huomiota ja Sampon sinisiä silmiä ja vaaleita haituvia ihasteltiin kaikkialla. Oli ihan mahtavaa, kun ei tarvinnut stressata siitä, mitä ne nyt sanoo kun meidän lapsi kuitenkin itkee. Tämä osa espanjalaista rentoutta seurasikin mukanamme koti-Suomeen. Kotiinpaluuta seuranneena päivänä mummo K-marketissa katsoi mua todella pitkään ja pahasti. Tajusin vasta kotona, miksi. Olin parkkeerannut lastenvaunut maitohyllyn eteen, Sampo huusi pää punaisena ja itse tutkin rauhassa jugurttivalikoimaa sen kummemmin hermoilematta. Ei käy Suomessa. Espanjalaiset mummelit sen sijaan olisivat tässä kohtaa lähestyneet lastani tikkari kädessä tuitui-äänten kera ja hymyilleet mulle lohduttavasti. Voi miksi, miksi mulla ei ole tarpeeksi rahaa lähettää kaikkia Meilahden mummoja viikon suvaitsevaisuuskurssille Kanariansaarille?!
Heippa!
VastaaPoistaOlen lähdössä mieheni ja lapseni kanssa toukokuussa Kreikkaan. Mukaan lähtee myös ystäväperhe, joilla samanikäinen lapsi. Otitko kaikki ruoat ja vaipat täältä? Mitä vinkkejä sulla olis nyt kun olette matkan tehneet, jotain muuta vielä kuin tuossa jo tuli ilmi, saman ikäisen pikku-ukkelin kanssa mennään kuin sulla? Kaana maalismussukoista 2011 kyselee =)
1/2
PoistaTiunamiuna, tässä "muutama" hyväksi havaittu juttu, toivottavasti näistä on matkalla hyötyä:
Lentomatkaa ja kentällä hengailua varten kannattaa miettiä tarkasti, mitä lapsen käsimatkatavaroihin pakkaa. Meillä olisi voinut olla pari viihdyttävää lelua tai kirjaa enemmän mukana - Puppe kun alkoi tylsistyttää kaikkia osapuolia aika nopeasti. Lennolla (meillä halpisyhtiö Thomas Cook) jaettava vauvan ateria oli aika mitätön, eli sen varaan ei kannata laskea, vaan ottaa suosiolla reilusti ruokaa koneeseen mukaan. Ja myös niitä lusikoita, koneen kertakäyttöiset oli aika fail. Tuttipullo ja tutti oli kova sana nousun ja laskun aikana, ja mä uskonkin, että sen takia Sampo ei kärsinyt ollenkaan korvien lukkiutumisesta. Ne turvarajoitukset nesteiden ym. pakkaamisesta kannattaa muuten lukea huolella, varsinkin jos koneeseen haluaa ottaa lapsen lääkkeitä tai vastaavia.
Matkatavaroiden painorajat tulee vastaan yllättävän nopeasti. Mä pakkasin tosiaan kaikki ruoat mukaan Suomesta ja ei oltaisi selvitty, ilman isovanhempien vajaita laukkuja. Käärin kaikki purkit ensin talouspaperiin ja sitten vielä pienissä erissä tiukasti muovipusseihin. Mitään ei hajonnut, eli saatoin olla turhankin varovainen. :) Vaatetta muksulle kannattaa ottaa reilusti mukaan - reissussa syödessä, hikoillessa ja pissavahinkojen yllättäessä vaatekertoja kului päivässä uskomattoman monta. Ja musta on kuitenkin kiva lomailla ilman että tarvitsee huolehtia pyykinpesusta. Käytin kyllä silti hotellin pyykkikonetta muutamaan otteeseen silti, ja aika vaivatonta sekin oli.
Jos teillä on huoneistohotelli, on rauhalliset aamupalat omassa huoneessa aika paljon välitöntä aamiaiselle säntäämistä parempi vaihtoehto. Mulla oli Sampolle myös puurohiutaleet mukana, että saatiin tuhti aamupala nautittua ennen rankkaa päivää. :D Rauhalliset aamut olikin valvottujen öiden jälkeen koko reissun pelastus. Sampo ei tosiaan nukkunut yhtenäkään yönä kunnolla, syitä voi vain arvailla. Veikkaan, että ainakin kuumuus, outo sänky, aikaero, epämääräisiksi jääneet päiväunet ja ihan vain vieras paikka vaikuttivat.
2/2
PoistaSitten ruoista. Sampo söi matkalla kaiken mitä mukana oli ja pari hedelmäsosepurkkia haettiin kaupastakin. Ainakin Kanarialta löytyi Nestléä ym. peruskamaa, mutta toki ne ovat sitten jossain muualla kuin Suomessa purkitettuja, makuvalikoimat on erilaiset ja tuoteselosteesta saattaa olla vaikea saada selkoa. Mä olisin varmasti tilannut ravintolassa syödessä Sampollekin jotain omaa mutusteltavaa jos ei tätä maitoallergiaa olisi. Nyt en uskaltanut, kun en ikinä oikein saanut selvää vastausta, onko ruoassa maitoa, voita jne. Purkkiruokailumeininki oli eduksi myös siten, että syöttää pystyi käytännössä aina kun nälkä yllätti, eikä ruokaa tarvinnut odotella.
Vaippoja en pakannut kuin pariksi päiväksi, mikä osoittautui virheeksi. Kertiksiä oli aika hankala löytää oikeassa koossa ja paikallisten vaippojen kanssa arpoessa tuli useampia hutiostoksia. Housuvaippoja en nähnyt missään kaupassa. Onneksi tajusin säästää vähät mukana olleet housuvaipat paluulentoa varten, koska lentokoneessa sen teippivaipan vaihtaminen olisi kyllä onnistunut vain vessan hoitotasolla. Housuvaipat vaihtui näppärästi sylissä (niitä yksiä pissoja lukuunottamatta...). Vaippoja kuluu muuten reissussa tosi paljon. Sampo ainakin helteellä tuntui juovan vettä KOKO ajan, mikä tietenkin on vain hyvä asia, mutta tarkoitti myös jatkuvasti märkää vaippaa.
Rattaisiin ihan ehdoton on kunnollinen aurinkosuoja. Musta paras olisi ollut sellainen vanhanaikainen päivänvarjo, mutta me yritettiin pärjätä pelkällä suuaukon eteen viritetyllä kangassysteemillä. Se tietenkin ärsytti lasta, kun ulos ei nähnytkään niin hyvin. Ja tosiaan sen kantovälineen ottamista suosittelen lämpimästi, jos lomakohteessa tarvitsee yhtään kiipeillä. Lentokentällä rattaat sai viedä ihan sinne lähtöportillekin, vaikka menomatkalla meitä "huijattiin" laittamaan rattaat matkalaukkujen kanssa samaan aikaan ruumaan. Silloin varsinkin kantorepusta oli iloa.
Muuta en nyt tähän hätään keksi, mutta kysy ihmeessä, jos joku askarruttaa! :) Tärkeimpänä vinkkinä neuvon nauttimaan eteläeurooppalaisesta rentoudesta - lapsen kanssa oli tosi kiva liikkua, kun se oli kaikkien kanssaihmisten mielestä vain ihana, mahtava ja huipputyyppi, vaikka olisi huutanut ja parkunut kuinka lujaa. Meillä oli myös selkeä tavoite ottaa lomasta kaikki irti siltä kannalta, että tää on varmasti vika kerta kun voidaan matkustaa lapsen kanssa aikuisten ehdoilla. Ei siis välitetty sen kummemmin päiväuniajoista tai muista tarkoista rytmeistä, vaan tehtiin mitä huvitti ja Sampo sai sitten torkkua rattaissa vaikka kuudesti päivässä. Se varmasti kostautui huonoina yöunina, mutta toisaalta toi päiviin ja iltoihin rentoa lomafiilistä, kun ei tarvinnut murehtia nukuttamisista ja ruoka-ajoista.
Hauskaa lomaa! :)
Huippua! Etelä-Euroopan leppoisasta suhtautumisesta kannattaa ottaa oppia monen muunkin asian suhteen.
VastaaPoistaKaikkea ei voi hallita 110% tarkkuudella, joskus lapset itkee, aikataulut venyy, suunnitelmat pettää, ihmisillä on huono päivä. Mutta mitkään näistä asioista ei kaada maailmaa.
Toivottavasti kykenet pitämään leppoisan suhtautumisen sydemessäsi, vaikka mummoilta tulisikin kritiikkiä :)
------------------
Viime kuussa oli kaverit ja niitten puolivuotias vauva pari päivää yökylässä. Ensi itku herätti minussa alkukantaisia tuskan tunteita, adrenaliini virtasi, syke nousi. Sitten, koska vanhemmat olivat niin rauhallisena, niin itsekin kykenin tietoisesti päättämään, että huuto ei ärsytä. Sen jälkeen se oli vain luonnon ääni, kuten kissan maukuna tai linnun laulu, aiheuttaen lähinnä myötätuntoa ja halua auttaa.
Joten niiden, jotka häiriintyy lapsen itkusta, pitäisi oppia hallitsemaan omaa mieltään ja rauhoittaa kehonsa, eikä villi-ihmisen tapaan säikkyä ja ärsyyntyä jokaista yllättävää ja hallitsematonta huudahdusta.
- Anamis-Carina
Anamis, ainakin toistaiseksi elämä on sujunut vähän leppoisimmissa tunnelmissa Suomessakin. Voi kyllä olla, että keväällä ja auringolla on osansa siinäkin. :)
PoistaTuo vauvan itku on kyllä jännä juttu, tai siis lähinnä se siihen siedättyminen. Ja myös se, miten oma letkeä suhtautuminen unohtuu kun huomaa ympäristön regoivan. Mä ainakin edelleen alan ihan vaistomaisesti hermoilla ja hyssytellä, jos huomaan jonkun muun kauhistelevan / kummastelevan Sampon itkua.
Kiitos aivan tosi paljon matka neuvoista!
VastaaPoista