Deitti-ilmoitus

Nimimerkki huonoäiti_88 etsii sanavalmista, päämäärätietoista, opiskelijoiden ja lapsiperheiden etuja ajavaa eduskuntavaaliehdokasta Helsingin vaalipiiristä! Olethan suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, 25-60-vuotias, mielellään naispuolinen ja omaat sopivan punavihreät arvot. Korkeakoulutausta ei välttämätön, mutta kaikki opinnot lasketaan eduksi, samoin tuoreet kokemukset julkisen terveydenhuollon tai Kansaneläkelaitoksen kanssa asioimisesta.

Vaalipäivä lähestyy ja mulle on tosiaan vielä vähän epäselvää, ketä äänestäisin. Mielenkiinnolla olen seurannut, millainen hullunmylly näidenkin vaalien ympärillä on pyörinyt - valitettavasti valtaosa keskustelusta on taas käyty (mulle)  täysin yhdentekeviin asioihin liittyen. Vaalit siis kiinnostavat, mutta eivät ole herättäneet sen suurempia tunteita. Puoluekantoihin tai poliittisiin näkemyksiin sen enempää puuttumatta täytyy kuitenkin todeta, että vielä en ole siirtynyt äänestämään Keskustaa huolimatta siitä, että olen nyt liittynyt maidontuottajien joukkoon. Kiitos vain J ehdotuksesta! Myös persujen tähänastinen voittokulku vähän kauhistuttaa. Mielipiteeni kyseisen puolueen linjasta nimittäin tiivistyy Facebook-lähteistä bongattuun sanaan ulostemassapieru, joka tosiaan on myös samaisen puolueen anagrammi. Melko kuvaavaa.

Perinteisesti olen aina äänestänyt ehdokasta, joka lupaa huolehtia niiden oikeuksista, joilla menee vielä vähän huonommin kuin mulla. Jossain helmikuisessa Nyt-liitteessä oli samaisesta aiheesta Anu Silfverbergin hyvä kolumni "Ne toiset". Suosittelen perehtymään tarkemmin! Näissä vaaleissa taidan silti poiketa totutusta linjastani, ja lähteä ensisijaisesti etsimään ehdokasta, joka ajaisi nimenomaan minun etujani. Tässä elämäntilanteessa se tarkoittaa siis ihmistä, joka on kiinnostunut opiskelevien lapsiperheiden asemasta.

Tässä kevään mittaan on sosiaalietuuksia hakiessa tullut törmättyä mitä uskomattomimpiin säädöksiin. Ihan suosikkini on se, jonka mukaan samassa taloudessa alaikäisen lapsensa kanssa asuva henkilö ei ole oikeutettu opintotuen asumislisään, vaan kuuluu yleisen asumistuen piiriin. Meidän taloudessamme, jossa molemmat aikuiset ovat osa-aikaisissa töissä käyviä päätoimisia opiskelijoita, tämä tarkoittaa asumisen tukien pienenemistä radikaalisti. Tulkitsen tällaisen linjanvedon niin, että koska mulla on lapsi, olen yliopiston näkökulmasta opiskelijana vähäpätöisempi kuin lapseton henkilö. Se tuntuu aika epäreilulta.

Ajattelen asian siis jotenkin niin, että mun etu on myös mun lapsen etu. Siinäpä vasta yksi täysin viaton tyyppi, joka ei mitään muuta kautta saa ääntään kuuluviin. Tälle viiden viikon ikäiselle vauvalle kun voisi olla ihan hyvä juttu, jos sen äidille jäisi kuussa vuokranmaksun jälkeen enemmän kuin 150 euroa rahaa käteen.

Pentti Saarikoskea siteeraten:

Minulla menee huonosti.
Kaikilla menee huonosti.
Mutta joillakin menee hyvin.