Olen saattanut pitää hiukan meteliä siitä, mitä mieltä olen raskausajan alkoholirajoitteisuudesta. Osoituksena tästä sain vauvan syntymän johdosta lahjaksi peräti kolme vihertävää 0,75 litraa vetävää pulloa "ajattelin, että tää tulee varmaan tarpeeseen" -saatesanoilla varustettuna. Rohkaisin itseni avaamaan yhden näistä kun vauva oli puolitoista viikkoa vanha. Yhden punkkulasillisen jälkeen olinkin sitten niin tiloissa, etten enää uskaltanut jutella mitään, jottei J huomaisi mun sammaltavan. Siinä sitten vietettiin rauhallista perheiltaa - perheen miehet viihdyttivät toisiaan sohvalla ja äiti istui turvallisen välimatkan päässä lasi kädessä tuppisuuna. Toivon siis, että sietokyvyn palautuminen on suhteellisen nopea operaatio, tai muuten olen tänään parin lasillisen jälkeen konttauskunnossa.
Äitiydestä huolimatta elämääni kuuluu siis edelleen se, että ruoan kanssa voi juoda lasin viiniä, kavereiden kanssa käydä silloin tällöin ulkona, ja juhlissa skoolata muullakin kuin pommacilla. En ihan tajua näitä supermutseja, jotka eivät ikinä käytä alkoholia lastensa nähden tai joiden kotona ei koskaan ole tarjolla mitään alkoholipitoista juotavaa, edes juhlissa. En mäkään nyt niitä kaikkein kosteimpia pippaloita pitäisi skidin läsnäollessa (eli hyvän äidin tavoin veisin lapsen ensin isovanhemmille hoitoon), mutta kyllä musta lapsillekin tekee ihan hyvää huomata, että alkoholia voi käyttää fiksusti ja järkevästi. Että se viinipullo vain kuuluu osaksi aikuisten illanviettoja, tai että välillä äitiä voi huvittaa ottaa päivän päätteeksi muutama lasillinen.
Raskausaikanahan erehdyin tosiaan mainitsemaan neuvolassa, kuinka musta täysi alkoholittomuus on ollut aika turhauttavaa. Tämän jälkeen sain osakseni muutaman melko syyllistävän katseen ja hetken hiljaisuuden jälkeen sanat "mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi tekisi". Joo-o, mitäpä ei, mutta edelleen peräänkuuluttaisin sitä, että äiti-nimikkeen ohella tottelen edelleen myös omaa etunimeäni. Raskausaikaani tosiaan osui pari suhteellisen lämmintä kesäkuukautta, isäni erittäin kosteat viisikymppiset, yhdet häät, kolmet valmistujaispippalot, parit muuten vaan kiinnostavat pirskeet sekä tällaiset perustapahtumat kuin joulu ja uusi vuosi. Siispä kuullessani, että sektion jälkeen ei missään tapauksessa tulisi hankkiutua uudelleen raskaaksi ainakaan vuoteen, vilisivät jo silmissäni kaikki ne tulossa olevat juhlat ja tapahtumat, joissa saan varmasti luvan kanssa kilistellä kunnon kuohujuomalla. Ihan mahtavaa, etten siis edes missään tilapäisessä mielenhäiriössä voi päättää pykätä toista muksua alulle tässä seuraavan vuoden kuluessa!
Aiemmista kokemuksista viisastuneena, en edes viitsinyt kysellä neuvolatädiltä, miten alkoholi vaikuttaa imetykseen. Ystävämme Google sen sijaan johdatti minut artikkeliin "Tupakka, viina ja villit mammat", josta opin, että äidinmaidossa on promilleja tasan yhtä paljon kuin maidonlähteen verenkierrossakin. Toisin sanoen yhden, tai jopa kahden, alkoholiannoksen nauttiminen juuri ennen imetystä on ihan ok, eikä siitä aiheudu vauvalle mitään vahinkoa. Olen nyt kuitenkin kaiken ylimääräisen paheksunnan välttämiseksi päättänyt ottaa ainakin aluksi sen linjan, että imetän vain vesiselvänä. Onneksi siis on se rintapumppu ja äidinmaidonkorvike! Oletan että korvikemutsi on kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin viinihuuruissaan tissiä suuhun tunkeva äiti?
Kuva: http://www.artisanalcheese.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti