Sampo on viime päivinä maistellut useampaa eri ruoka-ainetta sormin, ja tähän mennessä leipä on kohonnut meidän suosikiksi. En tiedä onko Sampo samaa mieltä makukokemusten perusteella, mutta äiti kyllä arvostaa sitä, että sotkun määrä on suht minimaalinen ja tukehtumisvaarakin pienehkö. Musta sormiruokailu meinaan on aika pelottavaa - en todellakaan tiedä, mitä tekisin jos joku ihana ruoanpala takertuisi muksun kurkkuun kiinni. Todennäköisesti juoksisin hysteerisenä ympäri kämppää ja soittaisin varmuuden vuoksi hätänumeroon siinä vaiheessa kun vauva olisi jo itsekseen kakonut palasen ulos...
Voisin joskus laatia tästä aiheesta vähän kattavammankin jutun, mutta nyt jätän bloggailut tähän kuvailotteluun. Meillä on viime aikoina ollut aika kiire erään Nelosen Hurja remontti -ohjelmaa muistuttavan taloprojektin parissa. Tosin tässä remontissa valmista ei tule viikossa, eikä kukaan pääse limusiinikyydillä kylpylään odottelemaan rempan valmistumista. Harmi.
Sormiruokailu on kyllä hauskaa - ja vähän rasittavaakin, ainakin siivoamisen kannalta.. Mäkin pelkäsin alussa sitä kakomista ja mahdollista tukehtumista, mutta pikkuhiljaa opin ottamaan rennommin. Netistä löysin erään totaali-sormiruokailijalapsen blogin, jossa oli havainnollistavia videoita kurkun syömisestä ja karseasta kakomisesta. Siedätin niillä itseäni ja opin vaan istumaan hiljaa paikallani kun vauva kuulosti tukehtumiskuolemaa tekevältä, hah.
VastaaPoistaMuistaa vaan sopivankokoiset palat, lapsi pystyasennossa eikä mitään älyttömyyksiä (pähkinät, kokonaiset viinirypäleet tms) niin hyvin sujuu! Meillä sormin syöminen on ollut erityisen pop silloin kun ruoka ei muuten tunnu maistuvan. Nyt poika käyttää vuorotellen lusikkaa ja omaa kouraa, se se vasta siistiä puuhaa onkin.. :D
Toi kuvasarja on kyllä aika hulvaton :D
VastaaPoistaONIA, mä olen myöskin huomannut tuon, että sormiruokailu on kova juttu silloin kun lusikasta syöminen ei kiinnosta. Meillä sormiruokaillaankin lähinnä juuri niissä tilanteissa, tai jos haluan joskus Sampon viihtyvän muun porukan kanssa ruokapöydän ääressä normaalia pidempään tai varsinaisen ruoka-ajan ulkopuolella. Pelkkään sormiruokailuun mun (tai sisälläni asuvan siisteysintoilijan) kärsivällisyys ei ikinä riittäisi. Mutta kieltämättä siihen kakomiseen kyllä tottuu ajan kanssa!
VastaaPoistaSilli, Sampo on selkeästi tullut äitiinsä, mitä kuvauksellisuuteen tulee..!