Pyysin viime kuussa Suomen eduskuntapuolueiden puheenjohtajilta kannanottoja opiskelevien lapsiperheiden asemasta ja muutamasta epäkohdasta opintotukea rajaavassa yliopistolaissa sekä opintotukilaissa. Homma on edennyt hitaasti mutta epävarmasti: toistaiseksi kunnollinen vastaus on tullut vasta Päivi Räsäseltä. Timo Soini toimitti viestini eteenpäin asioihin perehtyneelle henkilölle, ja vastausta odottelen edelleen. Jyrki Kataisen eduskunta-avustaja taas pyysi tarkennusta varsinkin tähän hoitovapaalle jäämiseen - hänen käsityksensä hoitovapaan järjestämisestä opiskeluaikana kun oli erilainen kuin minulla. Muista tahoista ei ole kuulunut - ilmeisesti blogijulkisuudella uhkailu ei ollut riittävän pelottavaa. Pistän viestit menemään tänään vielä uudestaan toisiin sähköpostiosoitteisiin, ja palaan asiaan täällä myöhemmin.
Tämä opiskelijan hoitovapaa on kuitenkin herättänyt keskustelua muidenkin kuin Jyrki Kataisen eduskunta-avustajan kanssa. Niin täällä blogissa kuin tuttavapiirissänikin on todettu, että kyllä se parin vuoden poissaolo yleensä järjestyy helposti. Hyvä niin ja ihan mahtavaa, mutta en kyllä silti tajua, miksi sitä ei voida tuoda selkeämmin opiskelijoiden tietoisuuteen. En tosiaan ole supertarkasti perehtynyt aiheeseen, koska se koskettaa mua vasta tammikuun alusta, mutta sekin vähä tieto, mitä olen selvittänyt, on pitänyt kaivaa esiin kissojen ja koirien kanssa.
Minua koskee 1.8.2005 jälkeen aloittaneiden opiskelijoiden tutkintoaikaa rajaava yliopistolaki, jossa tavoiteaika alemmalle ja ylemmälle korkeakoulututkinnolle on yhteensä viisi vuotta. Lisäaikaa annetaan käsittääkseni "automaattisesti" kaksi vuotta kaikille opiskelijoille, kunhan vaan tekee vähän opintosuunnitelmia laitoksen opinnoista vastaavalle häiskälle allekirjoitettavaksi. Äitiys-, isyys- tai vanhempainlomaa ei lasketa ollenkaan mukaan opintojen suoritusaikaan. Poissaolevana voi olla syystä kuin syystä kaksi vuotta. Tämä tekee laskujeni mukaan yhdeksän vuotta plus x-määrä n. 11-kuukautisia vanhempainvapaajaksoja. Tarkemmin opintojen suoritusajoista voi lukea mm. täältä.
Näiden lisäksi voi anoa erityistä jatkoaikaa kun opinto-oikeus alkaa lähestyä loppuaan. Jatkoajan saamiseen on aika suurpiirteiset perusteet, joten lähestyin opintoneuvojaani tarkemman tiedon toivossa. Hänen mukaansa lapsen hoitaminen kotona riittää syyksi, jos opinnot ovat jatkoaikaa anottaessa riittävän hyvässä vaiheessa, jotta ne voidaan katsoa mahdollisiksi suorittaa loppuun "kohtuullisessa ajassa". Minun tulisi myös hoitovapaan ajan ilmoittautua läsnäolevaksi (ja kuluttaa opinto-oikeuttani), varsinkin, jos kaksi poissaolovuotta olisi jo käytetty. Aika epämääräistä siis, enkä välttämättä luottaisi tähän lupaukseen siinä vaiheessa kun pähkäilen, voinko jäädä kotiin vai en. Vastauksesta jäi myös sellainen fiilis, että opiskelija, joka saa lapsensa opintojen loppuvaiheessa on tältä osin paremmassa asemassa kuin esimerkiksi ensimmäisenä opiskeluvuonnaan äitiyslomalle jäävä.
Mä saatan olla keskivertoa surkeampi opiskelija, mutta en kyllä voisi kuvitella valmistuvani alaltani tuossa viiden vuoden tavoiteajassa, oli mulla lapsia tai ei. Kuusi, seitsemän vuotta tulisi siis käytettyä opintoihin joka tapauksessa, varsinkin kun jo opiskeluaikana on käytännössä pakko hankkia jotain työkokemusta, jos aikoo myöhemmin saada mitään säädyllistä ja koulutustaan vastaavaa työtä. Vanhempainvapaan saan siis anteeksi, jolloin jäljelle jää ne kaksi vuotta poissaolevana. Se aika kattaakin Sampon hoitovapaan ajan. Jos meille sen jälkeen tulisi toinen lapsi ja haluaisin taas olla kotihoidontuella kotona, joutuisin ottamaan riskin ja luottamaan siihen lupaukseen, että ehkä saan joskus lisäaikaa hoitovastuuseen nojaten, samalla kun koko ajan kuluttaisin opinto-oikeuttani. Jos muksuja siunaantuisi enemmän, saisi saman homman käydä läpi aina uudestaan ja uudestaan. Olisi aika kurjaa palailla parin hoitovapaan jälkeen vaippahelvetistä takaisin normaalielämään, ja todeta että se siitä opiskelupaikasta.
Kommenttien perusteella, asia tosiaan käytännössä yleensä kallistuu opiskelijan eduksi, ja jatkoaikaa saa rutiinihakemuksella. Mutta ei sen mun mielestä pitäisi riittää, että ehkä saat lisäaikaa. Olisi kiva voida lukea jostain paperista, tai kuulla opintoneuvojan suusta sanat "älä huoli, opiskelupaikkasi odottaa hoitovapaasi jälkeen aivan kuten työpaikkakin, koska tästä säädetään yliopistolaissa se ja se." Eli kaipaisin siis tähän systeemiin jotain selkeyttä ja yhdenmukaisia käytäntöjä! Ja sama muuten tuossa asumislisähommassa - meillä talous ei siihen muutamaan sataseen kaadu, joten asia ahdistaa mua lähinnä periaatteen tasolla. Tiedän kuitenkin useammankin perheen, jossa ei ole yhtä itsestään selvää kuin meillä, että toisen töissä tienaamat rahat on myös kotona olevan puolison käytössä. Jos mun siis pitäisi pärjätä sillä 298 eurolla (miinus verot), niin aika tiukalle menisi, vaikka mies kuukausipalkastaan lasten menot maksaisikin. Silloin olisi aika tervetullutta, että mulla olisi itseäni varten käytössä se 201,60 euroa enemmän, kuten lapsettomallakin opiskelijalla.
Tämä oli kyllä tosi mielenkiintoista tekstiä, koska itse mietiskelen tällä hetkellä aika kovaa sitä milloin mennä yliopistoon. Haaveena olisi saada toinenkin lapsi pian, joten mietinnässä onkin, kannattaako koulun kirjoille mennäkkään vielä, jos kuitenkin jäisin parin vuoden sisällä äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Itselläni on aika huonosti tietoa kaikistä yliopistojen säädännöistä, joten tästä aiheesta olisi kiva kuulla lisää jatkossakin. :)
VastaaPoistaNiin siis vaikka se viisi vuotta on tavoiteaika, niin seitsemän vuottahan saa kuluttaa ilman että kukaan kyselee yhtään mitään siitä, mikset ole jo valmistunut Se viisi vuotta on vain ohjeellinen aika, jolla ei ole mitään oikeaa merkitystä. T. Kuudennen vuoden opiskelija, joka ei ole ikinä mitään opintosuunnitelmia tehnyt =)))
VastaaPoistaMutta luulen, että yksi iso syy siihen, että selkeitä ohjeistuksia ei ole, on se, että opintoaikaa rajaava yliopistolaki tuli voimaan vasta syksyllä 2005 opintonsa aloittaneiden kohdalla - ts. vasta ensi keväänä on ekaa kertaa niitä, joilla seitsemän vuotta on tullut täyteen ja yliopisto joutuu käytännön tasolla miettimään, että millä perustein jatkoaikaa annetaan. Tietenkin kaiken järjen mukaan ne perusteet olisi ollut fiksumpaa miettiä etukäteen ja myöskin tuoda selkeästi opiskelijoiden tietoon. Toisaalta yliopiston käytäntö ihan kaikissa asioissa tuntuu olevan se, että fuksisyksyn viikon mittaisen orientaation jälkeen tietoa & informaatiota ei kyllä pahemmin tarjota yhtään mistään, vaan sitä saa nimenomaan etsiä kissojen ja koirien kanssa...
Lueskelin oman yliopistoni nettisivuilta pykäliä tuosta tavoiteajasta, poissaoloista ja opinto-oikeuden jatkamisesta. Kaiken jargonin keskeltä löytyi tämä:
VastaaPoista"Opiskeluoikeutta jatketaan, jos opiskelijalla huomioon ottaen hänen voimassa olevien ja
puuttuvien opintosuoritustensa määrä ja laajuus sekä aikaisemmat päätökset lisäajan myöntämisestä, on mahdollisuus saattaa opintonsa
loppuun kohtuullisessa ajassa. Yliopiston tulee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne."
Lainaus on siis yliopistolaista, ja luulen että tuo "elämäntilanne" pitää aika hyvin sisällään lapset ja niiden hoitamisen :) Tavallaan ymmärrän, että peräänkuulutat selkeitä säännöksiä ja käytäntöjä, mutta toisaalta on kiva, että iso ja pelottava yliopisto joissain asioissa katsoo opiskelijan koko elämää ja tekee päätökset sen mukaan. Ja onhan se yliopiston kannalta vähän ei-toivottavaa, jos opiskelija on vaikkapa kuusi vuotta kotona hoitamassa lapsia, ja haluaisi sitten päästä takaisin jatkamaan siitä mihin jäi - siksi ei varmaan ole tehty tiukkoja pykäliä aiheesta. Sehän saattaisi vaikka kannustaa opiskelijoita lisääntymiseen! ;)
Otsikkosi on kyllä hyvä - onko opiskelijoilla ylipäänsä hoitovapaata? Itselläni on vähän väliinputoaja-olo, kun olen sekä opiskelija että kotona hoitamassa lastani. Mikä ja millä minä olen?!
Satu, suosittelen tosi lämpimästi ottamaan yhteyttä sinne omaan opintoneuvojaan. Mä ainakin olen saanut niin ristiriitaista infoa eri tahoilta, ja loppujen lopuksi, jos olisin päätynyt tekemään niin kuin yliopiston sivujen mukaan parhaaksi järkeilin, olisin pahimmassa tapauksessa jo nyt ollut ihan turhaan poissaolevana ja kuluttanut niitä arvokkaita "hätävaravuosia". Mutta kirjoittanen tästä joskus vielä lisääkin - asia on täällä edelleen aika pinnalla. :)
VastaaPoistaHanna, oon kyllä aika katkera, ettet oo joutunut täyttelemään mitään ylimääräisiä kaavakkeita. Mä meinaan jo tänä syksynä selittelin, miksi olen opinnoissani jäljessä enkä ole ilmoittautunut proseminaariin. Toisaalta sä tuskin oot kertaakaan myöskään ollut vaikka vuotta yhtäjaksoisesti tekemättä yhtään opintopistettä?
ONIA, olen nyt tässä enemmän selvittelyn jälkeen todennut, että on tosiaan suht yleistä saada sitä lisäaikaa hoitovapaaseen vedoten, ja sehän on vain mahtavaa, että kerrankin joustetaan ja tehdään asioista tilannekohtaisia päätöksiä. Mutta hirvittää se hoitovapaalle jääminen silti näin etukäteen, kun ei ole muuta kuin pieni aavistus siitä, mitä jatkossa tapahtuu... Mullakin olisi nyt näillä näkymin aikeissa ilmoittautua läsnäolevaksi ja hoitaa Sampoa opintojen ohella. Ja sehän se vasta mystistä onkin! Musta lisääntyminen opiskeluaikana voisi olla kaikkia osapuolia ajatellen helppo ja järkevä ratkaisu - jos se vaan jotenkin toimisi käytännössä. Ja jos siihen edes vähän kannustettaisiin.
No, en nyt tiedä onko sulla kauheasti syytä katkeruuteen - tai että musta se on ihan ymmärrettävää, jos yliopiston näkökulmasta on suurempi synti opiskella vuodessa 0 opintopistettä kuin olla valmistumatta viidessä vuodessa =))
VastaaPoistaViisi vuottahan on kyllä oikeasti ihan mahdoton aika. Tai että se ei salli yhtäkään lukukautta, joka syystä tai toisesta ei mene ihan ihanteellisesti. Eikä ole varaa tehdä yhtään ylimääräisiä sivuaineopintoja tai huomata, että jokin aine ei sittenkään kiinnosta peruskurssia enempää. Mutta että tosiaan jos nyt silti onnistuu saamaan suht tarpeeksi opintopisteitä ja ilmoittautumaan kandi- ja graduseminaareihin melko ajallaan, niin ei kukaan kysele valmistumisen perään vielä siinä kohtaa, kun viisi vuotta tulee täyteen. Eli että se on kuitenkin ohjeellinen aika eikä mikään varsinainen opiskeluajan rajaus.