Ällövaroitus!

Vihdoin se on ohi - nimittäin ystävänpäivä. Vaaleanpunainen Tiimari-krääsä, sydänilmapallot ja turhanpäiväisiltä ihmisiltä saadut turhanpäiväiset "hyvää ystistä!!!" -tekstiviestit ovat taas vuoden ajan poissa näköpiiristä. En vaan kestä ystävänpäivää kaikkine hempeilyineen ja lässytyksineen! Tämän vuoden ylivoimainen hitti tuntui olevan "No, saitteko ystävänpäivävauvan?!" -kyselyt, joihin en neljännen jälkeen enää viitsinyt vastata.

J olisi varmaan saanut selkäänsä, jos mua olisi kotona odottanut ruusupuska, pehmonalle tai varsinkaan kihlasormus. Ystävänpäivänä avioituvat / kihlautuvat pariskunnat sijoittuvat ehdottomasti top 10 -ällötyslistalleni, joka tänä vuonna sai jatkoa peräti neljällä nimellä. Ilmeisesti tällaisille jään pureskelusta karaistuneille city-mammoille ei siis vaan romantiikka sovi!

Itsehän tosiaan kuulun siihen ihmisryhmään, joka suorittaisi kosinnan niinkin romanttisesti kuin Salkkareita katsellessa tai ruuhkaratikassa ja vietäisiin ekana omista häistään kotiin nukkumaan. Varmaan unohtaisin lahjakkaasti vuosittaisen hääpäivänkin. Onneksi kanssaihmiseni, myös J, tietävät, että haluni päätyä naimisiin on olematon, joten mitään edellämainituista tuskin tulee tapahtumaan. Viime kädessä hääsuunnitelmat kariutuisivat siihen, että vaatimuksenani on jumalattoman kallis timanttisormus, jollaiseen J:n rahat ei kuitenkaan riitä. Suuria häitä ja vaaleanpunaisia pahvisydämiä ei siis ole näkyvissä, pahoitteluni kaikille sellaisille odottaneille! Ylipäätään asennoitumiseni ystävänpäivään ja häihin on enemmänkin tätä luokkaa:

Mahtui tähän ystävänpäivään jotain ihan hyvääkin. Vietin kivan päivän kaupungilla huippuseurassa! Ostin shampoon & hoitoaineen ja sain kaksi matkakokoista muotovaahtoa kaupan päälle (osaan selkeästi nauttia elämän pienistä iloista). Fazerilta olisi saanut kaksi kahvia yhden hinnalla. Luin tosin tarjousviestin vasta sen jälkeen kun ne kahvit oli jo juotu, ja oikeastaan se kuuden euron kinuskikakkukin oli aika pahaa.

Ihan parasta ystävänpäivässä oli kuitenkin se, että löysin epätoivoiselta vaikuttaneen etsinnän jälkeen Benettonin äitiysvaatemallistosta superkivan farkkumekon, ja ystävänpäivän kunniaksi siitä sai 30 prosenttia alennusta! Ennen kuin jakaudun lopullisesti yhdestä valtavasta valaasta kahdeksi itsenäiseksi yksiköksi, minkä muuten pitäisi tapahtua noin kahden viikon kuluessa, ehdin todennäköisesti käyttää tätäkin mekkoa vain kerran. Surkuhupaisaa on, että sekin käyttökerta osuu tietysti häihin.