Yksi raskausklisee taitaa olla erinäiset kummalliset ruoat tai ruokayhdistelmät, joita odottavat äidit himoitsevat. Itse olen päässyt aika vähällä, joskaan en onnistunut välttymään ilmiöltä kokonaan. Himoitsen nimittäin jääpaloja. Jatkuvasti, koko ajan ja mielellään ilman mitään juotavaa, eli ihan vaan sellaisenaan suoraan muotista suuhun. Olen aika varma, että tällä on jotain tekemistä suunnattoman janon tunteen kanssa. Kun mahassa on kolme kiloa vauvaa, yksi istukka ja metri napanuoraa, ei vatsalaukkuun vaan enää mahdu ihan loputtomia määriä vettä. Kylmän jääpalan rouskuttelu pelastaa siis tilanteen takuuvarmasti.
Muitakin mielitekoja on toki ollut. Tietysti kaikki kiellettyjen ruoka-aineiden listalla oleva himottaa. Tänään kamppailin lisäksi ekaa kertaa elämässäni sellaisen tunteen kanssa, että vaikka maha on aivan täysi ja takana suhteellisen kattava aamupala, tekee silti vain mieli syödä. Jotain, ihan mitä tahansa ja paljon. Koko raskausajan kaikki makea on myös maistunut aika antaumuksella, mutta ei sentään ole vielä johtanut mihinkään älyttömyyksiin. (Paitsi ehkä syksyllä kun himoitsin viikon ajan pelkkiä korvapuusteja.) Raskauden alkumetreillä kehitin himon mansikkajogurttiin, ja sitä menikin helposti litra päivässä. Tämä on sikäli kummallista, etten ole koskaan juuri tykännyt mistään, mikä ei ole mansikkaa, mutta yrittää maistua siltä. Tällä hetkellä mun ja mansikkajogurtin suhde on jo ihan normaali, mutta siedätyshoidolla oli seurauksensa, ja moni mansikkainen juttu maistuu nykyään ihan hyvältä.
Jääpaloja voittanutta ei kuitenkaan ole vielä tullut vastaan. Viikonlopun ykkösjuttu oli, kun sain isäni naisystävältä kolmannen jääpalamuotin - entiset kaksi eivät yleensä ehtineet jäätyä kunnolla kun tyhjennystahtini on sen verran kova. Kertakäyttöisiä jääpalapussejahan en voi ekologisista syistä edes harkita. Jäänhimoni on paisunut jo sille asteelle, että viime viikolla löysin itseni jopa ystävän synttärijuhlissa pakastelokerolta jääpalojen kimpusta. Tosin kaikki mahdolliset tilanteet on hyödynnettävä, koska J ei voi sietää rouskutteluani. Jääpalat ovatkin antaneet aihetta jo pariin lähes veriseen perheriitaan. Kuulemma rouskutteluakin pahempaa on, jos imeskelen, lonksuttelen tai kolisuttelen jääpaloja suussa - puhumattakaan siitä, jos rohkenen yrittää puhua jääpalaa syödessä. Olenkin parhaani mukaan yrittänyt nauttia jääni toisessa huoneessa tai J:n ollessa poissa kotoa. Valitettavasti himoilleen ei silti vaan aina voi mitään.
en osaa kommentoida mitään järkevää, mutta haluan vaan sanoa, että kiitos. tää oli hauska ja hyvin kirjoitettu (niin on kyllä noi muutkin) ja sai mut hihittelemään ja hykertelemään itsekseni. =}}}}
VastaaPoistaHyvä, jos viihdyttää! :) Mulla puolestaan on aika surulliset fiilikset päällä - pakastin pitäisi sulattaa, mutta mistä hitosta mä saan jääpaloja sillä aikaa..???
VastaaPoistasun pitää hankkia joku jääpalakone
VastaaPoistahahahah löysin kohtalotoverini!! Odotan kolmatta lastani ja jokasella raskaus kerrallani olen potenut suunnatonta jääpalojen himoa...kahden ensimmäisen lapsen odotus oli yhtä pahaa oloa..ja jääpalojen jatkuva rouskutus helpotti oloa! tosin silloinen mieheni ei voinnut kestää sitä myöskään oli menettää järkensä.. rouskutus oli tapahduttava toisessa huoneessa ja jäiden lotina :D ehehhe tämän kolmanen odotuksen kohdalla olen myöskin joutunut turvautumaan jääpaloihin huonovointisuuden takia..mutta nykyinen mieheni on suhtautunut positiivisesti rouskutukseen ja olen onnistunut häneen tartuttaa jää himon myöskin ;)illat menee sohvalla kumpikin yhdessä isot mukit kourassa rouskuttaen ;) voiko onnellisempaa hetkeä olla <3 nimimerkillä raskausviikko 39
VastaaPoistaMä olinkin jo ehtinyt unohtaa, miten ihania jääpalat silloin joskus oli..! Mutta mahtavaa löytää kohtalotoveri, kukaan kun ei raskausaikana voinut tätä intohimoa ymmärtää. :)
VastaaPoista